Author Archives: Lukree

Sohvan ostamisen riemua

Vanhempani lupasivat ostaa minulle sohvan kolmekymppisten kunniaksi ja mikäs siinä! Paitsi että helpommin sanottu kuin tehty…

Kävimme valitsemassa ehdokasta ja mikä hyvänsä ei tietenkään kelpaa. Sopivin löytyi kuitenkin… Maskusta! Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo hälytyskellojen soida, sillä koko sohvan hankinnasta tulikin kunnollinen projekti.

Ensimmäisen virheen tein aivan itse. Olin mitannut sohvan paikan tarkkaan ja mitat mielessä valitsin sitten sopivan kokoisen. Tai siis loppupaikkaansa sopivan kokoisen. Kuljetusliikkeen miehet kantoivat sohvan paketissa neljänteen kerrokseen ja jo ovella tajusimme ettei se tule mahtumaan sisään. Eteiskäytäväni on nimittäin erittäin ahdas ja ovi sen päässä 90 asteen kulmassa, joten tilaa käännellä ei oikein ole. Pakko oli kuitenkin yrittää. Sitä väännettiin ja käännettiin, mutta minkä teet, ei se mahdu!!

Miehet kantavat kapineen pois ja minä soimaan itseäni, kuinka tyhmä sitä voi asiakas olla kun ei mittaa että mahtuuko sohva sisään vai ei?? Menee viikko ja huonekaluliike lupailee että sohvan voi purkaa. Lopulta paljastuu että eipä voi, sillä se sattui olemaan sillä tavalla ympäriverhoiltu ettei purkaminen ole mahdollista. Kauppa lupaa kuitenkin vaihtaa sohvan. Tosin sohva on pakko tietysti valita samasta liikkeestä ja valittu sohva oli tietysti ainut mieleinen kaupasta. No, sitten on valittava vähiten paska!

Uusi sohva valitaan ja sitä saa odotella kuusi viikkoa, se tehdään nimittäin tilaustyönä, hieman kalliimmalla kankaalla ja joudun maksamaan lisähintaakin. Tässä vaiheessa koko sohva ottaa jo rajusti päähän.

Kuusi viikkoa vierähtää ja totun kotona katselemaan sohvalle varattua paikkaa, tyhjää nurkkaa josta olin purkanut kirjahyllyn pois uuden kalusteen tieltä. Kalusteliikkeestä soitetaan viimein ja sovimme uudet “sohvansovitustreffit” kuljetusliikkeen kanssa. Sohvaa tilatessa oli varmistettu että sen pystyy purkamaan ja että se oikeasti mahtuu asuntoon. Kuljetusliikkeen ladonoven kokoiset miehet heilauttavat kalusteen taas neljänteen kerrokseen ja mitä ihmettä!?

Ei saatanan saatana! Sohvassa on edelleen käsinojat kiinni!

Ei näin! Sohva ei mahdu ovesta. Sohva ei mahdu ovesta. SOHVA EI MAHDU OVESTA!

Kuljetusliikkeen ladonoven kokoiset miehet suhtautuvat asiaan yllättävän tyynesti. Minä myös: “Näin ei ollut tarkoitus tapahtua.” Olisi aivan liian normaalia jos sohva mahtuisi ovesta. Miehet kantavat sohvan kuorma-autoon ja minä katson perään aivan kuin se olisi kotitilan viimeinen rakas lehmä jota talutetaan teuras-autoon.

Vierähtää viikko ja asiaa selvitellään huonekaluliikkeen, tuon kuluttajan arkkivihollisen kanssa. Kaiken lisäksi katsoimme kuljetusliikkeen miesten kanssa että kangaskin on aivan väärä; ruskea vaikka piti olla tumman harmaa. Paljastuu että kangas on oikea, mutta jostain syystä rappukäytävän valossa kangas näytti väärältä. Liikkeestä luvataan että sohvasta irrotetaan käsinojat ja sitä tuodaan taas sovitettavaksi kun ehditään.

Olen varma etten tule koskaan saamaan sohvaa. Sen piti olla ensimmäinen sohvani, mutta ilmeisesti en tule koskaan saamaan sohvaa.

Suhtaudun asiaan zeniläisellä tyyneydellä. Minä olen tämän yläpuolella. Näin tapahtuu kaikille.

Kuljetusliikkeestä soitetaan ja alan suhtautua näihin puheluihin kuin puhelinmyyjiin. “Jaha, sohvaa olisitte tuomassa. Kiintoisaa.”

Kuljetusliikkeen miehet (nämä ovat muuten kolmannet eri miehet asialla) kantavat sohvan neljänteen kerrokseen ja olen varma etten tule tänäkään iltana saamaan sohvaa sisätiloihin asti. Nautintoa vielä pitkitetään siten että kannetaan ensin kaikki pienet osat ja tyynyt sisään ja jätetään suurin sohva-osa viimeiseksi! Ilmeisesti universumilla ja kuljetusliikkeen miehillä on yhtäläinen määrä dramaturgian tajua.

Mutta mitä! Sohva mahtuu asuntoon!! Hahahaa! I win! Sohva 2 – Lukree 1 !!!

Eikä se loppujen lopuksi niin pahalta näytäkään, oikeastaan ihan ok sohva. Vähän ehkä pökkelömpi kuin ensimmäinen ehdokas, mutta pääasia että sohva mahtuu sisään ja että siinä voi löhötä!

Myöhemmin pidän ystävilleni sohvabileet, jossa juodaan kuplivia juomia ja syödään munkkeja! Sohva on asunnossa, eläköön sohva! Heil sohva!

Enää pitää opettaa etteivät kissat pissi sille.

Kas, kevättä puskee

Niin se aika rientää. Postaustahti ollut muutenkin hidas, mutta nytpä se on jämähtänyt sitten kokonaan, kun edellisestä merkinnästä on jo kolme kuukautta.

Onhan tässä jotain ehtinyt tapahtuakin:
– Jonkinlaista heilastelua neiti M:n kanssa.
Työhuoneen installaatio Design Forumissa, johon olin osallisena vääntämässä flashia. Kenties suurin powerpoint-esitys mitä olen tehnyt, yhteensä kuuden videotykin installaatio valtavalla pöydällä!
Töitä on aivan valtavasti, liikaakin. Tällä hetkellä kaikki arki-illat ja osa viikonlopuista menee töiden parissa. Toivottavasti hiukan rauhottuisi jo. Parempi tietysti näin päin. Deadlinet tosin paukkuvat siihen malliin että hirvittää ja jopa nolottaa asiakkaiden vuoksi.
– Kissat on jo valtavia rontteja, kohta pitäisi leikkauttaa.

Kamalasti olisi kuvia joita pitäisi käsitellä ja laittaa flickriin. Kuvasin kaverin häissäkin enkä ole ehtinyt vielä käsittelemään niitäkään.

Mahtavaa kuitenkin, kevät tulee ihan juuri ja valoa riittää!

Lontoon jälkipeli

Banksy, originally uploaded by Lukree.

Model shooting, originally uploaded by Lukree.

Meeting, originally uploaded by Lukree.

DSC 4080, originally uploaded by Lukree.

Niin se aika vierähtää enkä ole vaivautunut mitään rustaamaan ikuisuuksiin. Lontoon matkan aikana oli mielessä vähän parempikin reportaasi, mutta mitäpä siitä enää muistaisi.

Hauskaa oli. Tuulin kanssa pääosin pyörittiin päivät ja Hannakin ehti aina välillä galleriajärjestelyiltään meidän matkaan. Näin myös tuttuja: Hemboa joka opiskelee Southamptonissa ja Tiinaa sekä Mikeä jotka asustelevat Lontoossa.

Sää oli juuri sellainen kuin Lontoossa pitääkin, koko ajan usvaista ja koleaa, välillä vähän tiputti vettä. Viimeisenä päivänä taisi hivenen paistaa aurinko.

Hämmästyttävää. Millainen kansa asentaa jokaiseen kylpyhuoneeseen kokolattiamaton? Voiko siitä päätellä että kansa kaipaa ikävyyksiä, ainakin näin alkuun homevaurioiden muodossa? Ihmetystä herätti myös: suihkun ainainen kylmä vesi, yksinkertaiset ikkunat, hanat näppärästi eri puolilla lavuaaria, kettu lähiössä, varoituskylttien määrä sekä ihmisten kohteliaisuus.

Kenties siellä vielä joskus tahtoo käydä.

London calling

Tänään pitäisi illasta lentää Lontooseen lomailemaan viikoksi Tuulin ja Hannan kanssa. Ohjelmasta ei ole mitään tietoa, mutta hyvään saumaan tulee. Tullut tehtyä sen verran paljon töitä viime aikoina että pieni tauko onkin paikallaan. Ja syyslomaa pitävät kuulemma tähän aikaan vuodesta.

Ei ole aikoihin tullut matkailtua muutenkaan. Uutena vuotena Virossa viimeksi. No, kesän Turun reissu voitaneen laskea ulkomaan lomailuksi kun ihmiset puhuvat matkakohteessa outoa kieltä.

Viimeksi kävin Lontoossa Interrail-reissulla 96 ja vietin silloin vain pari päivää kaupungissa ilman paikallisia tuttuja, joten anti jäi aivan olemattomaksi. Kaveria Tiinaa pitäisi nyt nähdä Lontoossa. Tiinan ja Katzyn kanssa lähdimme aikanaan reilimatkaan, mutta tiet erkaantuivat jo Amsterdamissa.

Shoppailuun ei ole liikoja pistää, mutta eipä se ole matkan tarkoituskaan. Enemmän kiinnostaa katsella paikkoja ja napsia kuvia.

Kolmella pärjää

Jollain tavalla surkuhupaisaa kun Sörnäisten metron liukuportaita laskeutuessa seinillä on kolmenlaisia mainoksia: uutuussiideri, Saarioisten uudet valmisruoat sekä tietysti pikalainat tekstiviestillä.

Mitä sitä ihminen muuta Kurvissa tarvitsee elääkseen?

Valinnan vaikeus pt II

Kun kerrankin ostat sattumalta hyvää viiniä, napsaise kalliilla kännykkäkamerallasi etiketistä kuva. Näin pystyt seuraavan kerran Alkoholiliikkeessä tarkistamaan puhelimestasi että minkä nimistä se hyvä viini olikaan.

Toimii myös hedelmiin ja ehkä jopa tyttöihin.