Category Archives: Ulkona

Mike Patton Ruttopuistossa

Ennen loistavaa Faith No Moren keikkaa kävin nauttimassa siiderin Ruttopuiston lehmusten katveessa. Hetken istuttuani huomasin tutun näköisen herran viereisellä penkillä! Muutama salaa napsaistu huono kuva herrasta:

Ruttopuiston Patton

Ruttopuiston Patton 2

Aurinkolasitkin olivat samanlaiset kuin Pattonilla keikan alussa. Herran päällä oli Italian lipulla varustettu paita, viittaisi myös Pattoniin. Mies puhui hyvää englantia naishenkilön kanssa.

Näin jälkeenpäin jäi harmittamaan kun en kehdannut mennä kysymään. Olisihan sitä voinut ainakin nimmarin ruinata…

UMF 2007

Olin ensimmäistä kertaa Uuden Musiikin Festivaaleilla Turussa. Mainio tapahtuma, mutta kaksi pääesiintyjää, joita odotin, ranskalainen Justice sekä Kid 606 eivät oikein olleet mieleeni. Manillalla oli myös todellinen tungos ja kolmeen saliin kuljettiin yhdestä kapeasta oviaukosta sekä rappusista. Kamala tungos ei ole kiva. Sisällä tunnelmaa olisi tosin voinut leikata veitsellä, oli sen verran hikiset kekkerit. Päiväkodissa oli oikeastaan kaikkein mukavinta, perjantaina dubstepiä ja lauantaina rumpubassoa. Erittäin mahtavaa eikä liikaa tungosta.

Alunperin olin lähdössä matkaan yksin, mutta viime hetkellä Vinha ja Anna päättivät tulla mukaan. Tosi kivaa ettei tarvinnut aivan yksinään haahuilla. Nukuimme Vinhan pakettiautossa varsin mukavasti. Leirin paikkaa oli helppo vaihtaa bilemestojen mukaan! Lauantaina ja sunnuntaina kävimme maauimalassa pulikoimassa ja siistiytymässä.

Kuten alunperin arvasinkin, oli tapahtumassa paljon tuttujakin, joten eipä siellä yksinään olisi tarvinnut olla vaikka olisin yksin matkaan lähtenytkin.

Turku on kaunis kaupunki. Kaupunkikuva on jollain tapaa mielenkiintoisempi kuin Helsingissä. Talojen väleistä näkee pieniä jännittäviä sisäpihoja joilla on kivoja pieniä puutaloja. Jokivarsikin on mahtava hengailupaikka. Joella näimme ponttooniviritelmän jolla oli asuntovaunu! Pieni perämoottori kuljetti tätä “Merivaanaria” (kuten kyljessä luki) ja kannella päivysti koira jolla oli pelastusliivit.

Pitänee käydä useamminkin, ainakin Turussa.

Naamat ja sateenkaari

Naamat panoraama sateenkaari, originally uploaded by Lukree.

Hii, olipa jälleen kivat festarit, eli perinteiset Naamat, vaikkakin melkoisen kosteahkoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Oikeastaan sade ei pystynyt tuhoamaan jälleen takuuvarmaa kivaa tunnelmaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi niin paljon että Eero kömpi samaan telttaan mun ja Jonen kanssa. Aamulla katselimme telttaa ja eihän se halpa rotisko pitänyt lainkaan vettä. Paitsi sisäpuolellaan. Voisivat kieltää moisen tuotteen myynnin telttana ja myydä ne vaikka Saharaan vedenkeruulaitteiksi.

Lauantaina sateli taas ihan mukavasti silloin tällöin pitkin päivää, joten koko festarialue muuttui lievästi mutavelliksi. Onneksi oli kumpparit ja sadevaatteet mukana. Ville kävi hakemassa Hannan asemalta ja ostamassa lisää sadevermeitä.

Esiintyjistä ainut joka sai kiinnostumaan oli oikeastaan vain The Others, eli covereita soittava 22-Pistepirkko sekä tietysti takuuvarmat standupit.

Tapahtuma oli ensimmäistä kertaa loppuunmyyty ja ainakin saunalla oli ihan valtava tungos, navetan standuppeihinkaan eivät kaikki halukkaat mahtuneet. Hieman ikävää tietysti.

Lisää kuvia flickerissä.

Repo vedellä

Oltiin viikonloppu Repoveden kansallispuistossa Villen, Juhan ja erään toisen Villen eli Norpan kanssa. Menimme jo torstaina ja asetuimme Olhavan jylhien kiipeilykallioiden suojaan teltoilla. Paikalla ei ollut vielä ketään, mutta viikonloppuna telttakylä käsitti jo yli kymmenen telttaa.

Aivan mahtava paikka, ei voi muuta sanoa. Varsinkin kalliot olivat todella vaikuttavat – kiipesi sitten tai ei. Kävin Villen kanssa patikoimassa lauantaina noin 15 km lenkin ja olipa kiva olla metsässä pitkästä aikaa. Melomalla alue olisi varmasti parhaimmillaan.

Pääsin myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa kalliokiipeilyä. En ollut aiemmin kiipeillyt sisälläkään kuin ihan muutaman kerran. Kieltämättä jännitti, mutta kiipesin ensimmäisellä kerralla 15-20m korkeuteen, jossa jalat alkoivat olla sen verran vetelät että oli parempi tulla alas kuin ahnehtia. Toinen kiipeilysessio päättyi hieman nolommin! Suuri osa Olhavan kiipeilyreiteistä lähtee vesirajasta. Muutama mahtavan näköinen reitti lähtee kivasti pieneltä “saarelta”, eli veden pinnassa olevalta kivenlohkareelta, jonne menimme veneellä. Omalla vuorollani Ville auttaa valjaat päälleni ja katsoo että solmut ovat kunnossa. Samalla hän sanoo että “voit kiristää sitten solmut vielä tiukemmalle köyden varassa”. Minä teen työtä käskettyä ja vinkkaan varmistajalle että pitää köyden kireällä. (Köysi kulkee siis omista valjaistani ylös kallioseinämässä olevaan pulttiin ja sieltä varmistajan valjaisiin) Joku aivosolmuhan tässä oli se solmu mikä olisi pitänyt ennemmin kiristää, sillä päätin hypätä seinäämää vasten, eikä varmistajakaan oikein tainnut tajuta että mitä olin tekemässä, sillä melko uusi köysi venyi melkoisesti… Ei siinä muuten mitään, mutta takapuolen alla ei ollut kuin vettä! Peppu, kintut ja mankkapussi kastuivat. Sekä itseluottamus että ystävien arvostus! No… lähinnä kaikkia huvitti! Märillä vaatteilla ja kengillä ei paljoa enää kiipeilty.

Viimeisenä yönä kävi kyllä tosi ikävä episodi. Olin nuotiopaikalla Villen kanssa melko myöhään yöllä ja kaikki muut retkeilijät olivat menneet jo nukkumaan. Yksi seurue nähtiin aiemmin jolla oli 3v ja 6v lapset mukana. Olimme kahdestaan nuotiolla ja nämä lapset tulivat itkien aivan paniikissa meidän luo. Rauhottelimme lapsia ja pyysimme viemään vanhempien teltan luo (isäpuoli ja äiti). Vanhemmat eivät olleet lainkaan teltalla ja lapset olivat hätääntyneet kun heitä ei näkynyt. Tyttölapsi oli kakannut housuun ja vaihdettiin sen pöksyt ja laitettiin lapset uudestaan nukkumaan. Naapuriteltan Villiina (?) heräsi myös parkuun ja tuli auttamaan. Odottelimme pari tuntia ja olimme jo varmoja että jotain oli tapahtunut kun vanhempia ei näy. Oltiin valmiina jo herättämään muut teltat että lähtisimme etsimään heitä, kun he tulivat takaisin. Nämä sankarit olivat “lähteneet hakemaan vettä” (paikkaan jonne on maksimissaan 1/2h kävely yhteen suuntaan) ja viipyivät matkalla yli kolme tuntia! Kuka jättää noin nuoret lapset metsään telttaan kolmeksi tunniksi ilman että sanovat muille paikalla olijoille mitään?! Jos emme olisi olleet nuotiopaikalla Villen kanssa, olisivat lapset voineet lähteä metsään etsimään vanhempiaan ja eksyä sille tielleen. Koko leiripaikka oli ihan veden vieressä kaiken lisäksi. Ihan todella vastuutonta porukkaa… Kiitoksiakaan oli turha odottaa.

Villen kanssa vitsailtiin että mitä me halusimme? Kivoja sinkkutyttöjä, mutta päädyimme sijaisvanhemmiksi! On tämäkin.

No, sunnuntaina oli kaikkein aurinkoisin päivä, joten edellisyön tapahtumat saivat unohtua. Kiipeilyt jäivät vähille, mutta muuten oli kivaa. Terveisiä Villiinalle ja “Väärälle Miehelle“!

Kuvia seuraa myöhemmin kunhan pääsen rakkaan kotikoneen ääreen.